Oppilashuollon rooli koululaisen arjessa

Lapset viettävät, hereilläoloajastaan, merkittävän osan koulussa. Koulun kasvatustyön ammattilaiset ovat aitiopaikalla havainnoimassa oppilaiden pärjäämistä niin kasvatuksellisessa mielessä, kuin heidän sosiaalisessa kanssakäymisessä osana oppilasryhmää.

Tulevaisuudessa on todennäköistä, että esimerkiksi oppilashuolto jää kuntien vastuulle, joten muutamia havaintoja asiaan liittyen.

Oppilashuollon järjestäminen kohtaa merkittäviä haasteita tällä hetkellä. Oireilevia lapsia on enemmän, ryhmäkoot kasvavat ja oppilaiden ongelmakenttä syventyy. Tähän meidän kuntana pitäisi pystyä reagoimaan / vastaamaan ja löytämään tehokkaita ratkaisuja, jos SOTE tuo tullessaan vastuun kunnalle vastata oppilashuollon järjestämisestä.

Ongelmakenttä

Tällä hetkellä ongelmana on, että oireilevien lasten ja oppilashuollon tarve kasvaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koulun sisäinen "sosiaalityö" kuormittuu jatkuvasti enemmän ja enemmän. 

Heillä on myös laaja työkenttä, jonka hoitamiseen on vain rajatut resurssit. Oppilashuollon piirissä työskentelevät ammattilaiset joutuvat hoitamaan laajalla kirjolla kaikkea sosiaalisesti poikkeavaa toimintaa koulussa, heidän resurssit ovat hajautettu todella laajalle ja moninaiselle kentälle, josta osan voisi hoitaa jokin muukin toimija. Tämä on johtanut siihen, että vakaviin tapauksiin (joihin erityisesti pitäisi käyttää resursseja) ja niiden hoitamiseen ei ole käytettävissä riittävästi aikaa.

Kasvavat yksiköt (koulut) ja koulujen hajanaisuus ympäri kuntaa asettaa myös työlle merkittäviä haasteita.

Ratkaisukeskeinen kuntamalli

Edellä mainittuihin haasteisiin vastaaminen, jos ne jäävät kunnan vastuulle, on erityisen tärkeää kunnan näkökulmasta myös hyvinvoinnin, viihtyvyyden ja vetovoimaisuuden näkökulmasta.

Haasteisiin vastaaminen toki vaatii työtä, investointeja ja resursseja, mutta pitkällä aikajänteellä uskon niiden säästävän euroja kunnan kassaan (vähentyneinä lastensuojelun toimenpiteinä, huostaanottoina, psykiatrisina hoitokuluina ja terveys- ja sosiaalipalveluiden tarpeena) ja lisäävän hyvinvointia kouluissamme.

1. Ruohonjuuritason oppilashuoltotyön ja ennaltaehkäisevän työn jakamista esimerkiksi nuorisotoimen sekä mahdollisesti kolmannen sektorin toimijoiden kanssa, jotka toimisivat koulun sisällä pysyvänä osana koulujen kasvatustyötä. Esimerkinä mainittakoon vaikka koulussa toimiva nuoristyöntekijä / yhteisöpedagogi tai vastaava. Lisäämällä resursseja kunnan toimesta esimerkiksi hankerahoituksella ja / tai kunnan- ja hankerahoituksen kombinaatiolla.
2. Vapautuneita resursseja voitaisiin käyttää (kuraattorit, erityisopettajat, koulupsygologit jne.) hoitamaan niitä akuutteja ja haasteellisia tapauksia, joilla on taipumusta vaikuttaa luokan ja jopa koko koulun opiskeluilmapiiriin.
3. Oppilashuollon ammattilaiset voisivat keskittyä akuuttien ja haasteellisten tapausten käsittelyyn palveluverkostossa (sosiaalityö, psykiatria, lastensuojelu, lastensuojelun sijaishuoltoyksiköt ja koti jne.)

Investoiminen koulujen sisällä tapahtuvaan ennaltaehkäisevään työhön lisää resursseja haastavien oppilaiden palvelutarpeen huomioimiseen ja yksilöllisempään tukeen oppilaalle, joka on tehostettujen toimenpiteiden tarpeessa. Ertyinen painotus siihen, että ko. toimijat olisi oppilaiden saatavilla myös koulupäivien aikana. Uskon että tällä olisi vaikutusta kokonaisvaltaisesti oppilaiden ja heidän perheidensä hyvinvointiin.

Meillä olisi mahdollisuus olla tässäkin asiassa kuntakentällä edelläkävijöiden joukossa, kyse on arvovalinnasta.

Jonne