Alkoholipolitiikkaa...

Tämä absurdi näytelmä ei vain ota loppuakseen. Jos Suomi siirtyy lähemmäksi keski-eurooppalaista alkoholipolitiikkaa niin koko kansa "tuhoutuu" tai "ohran viljelijät nääntyy"... Onko oikeasti näin?

Ohra

Suomalaiset pienpanimot kilpailevat kotimaisuudella- ja luomustatuksella, buumi ei näytä taittumisen merkkejä, tosin isot panimot, jotka tuottavat "bulkkioluita" hyödyntää toki kanavia, mistä halvimmalla saa raaka-aineita. Mutta.

Niin, jos verrataan alkoholihaittoja vaikka Saksaan, niin eihän tilanne olekaan enää näin mustavalkoinen. Saksassa on yksi euroopan suotuisimmista alkoholikulttuureista, mikä tekee meistä huonompia? Ehkä pohjoinen ohra onkin meidän kilpailuvaltti?

Takaisin ohraan, kyllä ainakin pienpanimoilla on halu käyttää kotimaista ohraa ja jos trendi jatkuu, niin on mahdollista, että sitä ei riitä edes kaikille.

Kansantaloudelliset haitat

Alkoholin prosenttimäärän nostaminen vapaassa vähittäiskaupassa on yksi argumentti, jolla perustellaan kansantaloudellisia haittoja, tässä ei käsittääkseni olla ollenkaan huomioitu näkökulmaa, jossa kauhessa hurmoksessa ostetaan Virosta, Latviasta tai Liettuasta, Suomen näkökulmasta, "ilmaista" alkoholia jota rahdataan kärrytolkulla (myös autolasteittain)... ja mikä vaikutus tällä on meidän kansanterveyteen? Ko. ilmiö ei ainakaan tuota yhtään veroeuroja valtion kassaan, josta kuitenkin haitat lopulta hoidetaan...

Verotus

Virosta ollaan saatu jo osviittaa siitä, mitä veronkorotukset tuovat tullessaan, eurot suuntaavat naapuriin jossa on edullisempaa. Taas menetetään verotuloissa ja jopa hallitseva verotulotaso saattaa laskea. Osittainen vähittäismyynnin vapauttaminen ja maltillinen veropolitiikka saattaa sittenkin olla viisasta.

Pienpanimot

Pienpanimoiden liiketoiminta kärsii eniten tästä vallitsevasta tilanteesta. Huomioikaa, että nämä toimijat maksavat valtion kassaan monessa muodossa.

Jos ajatellaan kansantaloudellisesta näkökulmasta, niin suurin osa niin sanotuista "craft beer" tuotteista on yli 4,6 %° ja jos näitä ei saa myydä suoraan ulos panimolta, kaupat eivät voi niitä myydä ja järkevää jakeluverkostoa ravintoloihin ei ole mahdollista luoda (koska se on niin kallista), niin silloin jäljelle jää ALKO. Itse oluen ystävänä voin kertoa, että valikoima ALKOssa on vähintäänkin surullinen... Näillä tuotteilla, jo hintansakin takia, kukaan tuskin juo itseään holhottavaan kuntoon.

Kansallinen häpeä

Suomessa viljellään kulttuuria, jossa tuodaan esille se, miten huonoja ja vastuuttomia me ollaan alkoholin käytössä, jos tilastoja katsotaan globaalisti, niin emme ole todellakaan alkoholin kulutuksen kärkimaita, ja tästä voidaan vetää tämmöinen raaka yleistys: mitä korkeampi kulutus, sitä korkeammat haitat... onko näin? Ei ole.

Mikä tekee meistä sitten tämän asian suhteen niin erillaisia, että valtion pitää meitä holhota ja erityisesti säännöstellä meitä?

Puolustuspoliittinen doktriini?

Täältä sohvanpohjalta on herännyt uteliaisuus myös turvallisuuspoliittisissa asioissa, no, kirjoittelen nyt puhtaasti subjetiivisesta näkökulmasta.

Kun valtakunnan tasolla linjataan, että täällä ei "vihreät miehet" kävele, niin asia herättää kysymyksiä, ohessa muutama oleellinen:

1. Jos yllättävä tunkeutminen (esim. vihreät miehet) Suomen maaperälle, ilmatilaan tai merialueille tapahtuu, niin minkälainen mahdollisuus meillä on tähän vastata?
2. Kuinka pitkään kestää, että saamme riittävän vastavoiman tälle offensiiville?
3. Kuinka organisoitua tämä on, ottaen huomioon, että järjestelmämme perustuu liikekannellepanoon (myös valmiusjoukot) mielestäni viive voi olla päiviä, jolloin nykymuotoisessa asymmetrisessä sodankäynnissä ollaan jo myöhässä?
4. Mikä rooli meidän hallintoon soluttautuneilla, STASIn listoiltakin löytyviltä, ja meidän hallintokoneiston huipullakin olevilta poliitikoilta (esim. epäily Heikki Tuomiojan osuudesta tähän) on tässä vaikuttamiskanpanjassa?
5. Onko liittoutumattomuus vain poliittinen kysymys, vai onko taustalla todellinen puolustuksellinen reaaliperuste olla liittymättä NATOon?

Omasta mielestä on kallis ja osittain perusteeton näkökulma olla liittymättä NATOon. Meillä on kohtalaisen voimakas maanpuolustus, mutta se on auttamattoman hidas reagoimaan nopeisiin tilanteisiin.

Niille jotka argumentoi sillä, että kyllähän homma hoidettiin 1939 jne. voidaan todeta, että melkein kaikki on muuttunut. Joten vanha lääke ei pure enää tähän ongelmaan.

Toki "Liittoutumattomuuden lipun" liehuttaminen kuullostaa toki hienolta, mutta kohtaako se realiteettejä nykytilanteessa, onkin toinen juttu. Tätä pitäisi oikeasti miettiä, ennen kuin suljemme itsemme ulos NATOsta.

Pohjoinen puolustusyhteistyö ja Euroopan yhteinen puolustus on ontuvia argumenttejä, mitään rakenteita ja operatiivistä toimintakykyä ei ole olemassa, ainakaan toistaiseksi ja niiden rakentaminenkin kestää pitkään.

Mihin ollaan menossa ja miksi?

Sukupuoleton tulevaisuus?

Olen ilahtuneena (ja osittain tyrmistyneenä) seurannut keskustelua sukupuolikeskeisestä vs. sukupuolettomasta kasvatuksesta.

Ilahtuneena olen huomannut, että arvostamani Jari Sinkkonen on ottanut kantaa asiaan ja saanut myös sen tuntea nahoissaan. Minä kannatan Sinkkosen ajattelua.

Sukupuoli / roolit

Onko nyt keskustelussa menty siihen, että vähemmistöt määräävät sen, mitä enemmistö tekee?

Esimerkki:

1. Yksittäiset päiväkodit Suomessa ovat tulleet johtopäätökseen, että Isänpäivä onkin läheisten päivä.
2. Lapsia ei saa kouluissa luokitella tyttöihin tai poikiin (vaikka tämä on enemmistön näkökulmasta ilmiselvää)
3. Pojat tippuu Pisa-asteikolla ja heidän syrjäytyminen kiihtyy
4. Kunniavartioissa pitäisi olla, tasapuolisesti, molempia sukupuolia, mutta todellisuus on kuitenkin, että eturintamassa oli vain miehiä.

Ok, tunnustan, että kärjistän asioita, mutta trendi on sekeästi nähtävissä. Olen sitä mieltä, että jokaisella lapsella on oltava mahdollisuus muodostaa oma identiteettinsä, ILMAN että järjestelmällisesti yhteiskunnan puolesta heitä ajetaan muotteihin joita esimerkiksi on sukupuolineuraalisuus tai sukupuolisensitiivinen lähestymiskulma, yksilöitä yhdenmukaistava (ei todellakaan yksilöitä korostava järjestelmä). Perustelu tälle, jos et saa olla vapaasti poika tai tyttö, omassa viiteryhmässäsi, niin onko sekään tasapuolista?

Sukupuoli / historia

Jos historiallinen fakta on, että suurin osa rintamalla kuolleita oli nuoria miehiä, niin tämän faktan esiintuova lynkataan jukisesti:

Esimerkki:

Kunniavartioon haettiin nuoria miehiä, jotka ovat samanikäisiä, kuin rintamalla kuolleet sankarivainajat, niin tästä nostettiin iso meteli, että miksi naiset eivät voi edustaa tätä yksilöä, joka tosiaan on kuollut puolustaessaan maatamme.

Sukupuoli / roolimallit

Tohtori Jukka Kujala otti kantaa opetusjärjestelmämme rakenteeseen. Mielestäni hän osui asian ytimeen, kasvatusalan ammattilaisena, lastensuojelun pitkän työhistorian omaavana ja varhaiskasvatuksessa toimijana olleena, voin todeta, että kasvattajana sekä roolimallin antajana ja oman sukupuolen edustajana on merkitystä, että lapsella / nuorella on turvallinen naisen ja miehen malli, jota kotoa ei ole välttämättä saatavissa.

Esimerkki:

Suurin osa pojista varhaiskasvatuksessa ovat ikävaiheessa jossa mallioppiminen on keskeistä, valitettavaa tässä on, että kotona ei ole välttämättä kuin isä tai äiti, joten puolet tästä, keskeisestä vaiheesta, jossa identiteetti luodaan, jää vajaaksi. Tämä siis enemmistön kannalta katsottuna, mutta toki tässä on huomioitava sekin, että siinä turvallisessa perheyhteisössä onkin kaksi keskeistä roolimallia, jotka ovatkin samaa sukupuolta. Silloin lapselle voi olla tärkeää, että, että se roolimalli miehestä tai naisesta saadaan kasvatuksellisen järjestelmämme kautta, koska emme oletusarvoisesti voi olettaa, että esimerkiksi heteroperheen lapsi olisi automaattisesti hetero tai homoperheen lapsi automaattisesti homoseksuaalinen (unohtamatta muita nykyperheen muotoja)?

Lopuksi

Uskon siihen, että lapselle on annettava tasapuolisesti mahdollisuus adaptoitua siihen malliin, joka lopulta tuntuu hänestä omalta. Ilman, että järjestelmä ajaa häntä johonkin ajattelumalliin tai rooliin.

Oppilashuollon rooli koululaisen arjessa

Lapset viettävät, hereilläoloajastaan, merkittävän osan koulussa. Koulun kasvatustyön ammattilaiset ovat aitiopaikalla havainnoimassa oppilaiden pärjäämistä niin kasvatuksellisessa mielessä, kuin heidän sosiaalisessa kanssakäymisessä osana oppilasryhmää.

Tulevaisuudessa on todennäköistä, että esimerkiksi oppilashuolto jää kuntien vastuulle, joten muutamia havaintoja asiaan liittyen.

Oppilashuollon järjestäminen kohtaa merkittäviä haasteita tällä hetkellä. Oireilevia lapsia on enemmän, ryhmäkoot kasvavat ja oppilaiden ongelmakenttä syventyy. Tähän meidän kuntana pitäisi pystyä reagoimaan / vastaamaan ja löytämään tehokkaita ratkaisuja, jos SOTE tuo tullessaan vastuun kunnalle vastata oppilashuollon järjestämisestä.

Ongelmakenttä

Tällä hetkellä ongelmana on, että oireilevien lasten ja oppilashuollon tarve kasvaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koulun sisäinen "sosiaalityö" kuormittuu jatkuvasti enemmän ja enemmän. 

Heillä on myös laaja työkenttä, jonka hoitamiseen on vain rajatut resurssit. Oppilashuollon piirissä työskentelevät ammattilaiset joutuvat hoitamaan laajalla kirjolla kaikkea sosiaalisesti poikkeavaa toimintaa koulussa, heidän resurssit ovat hajautettu todella laajalle ja moninaiselle kentälle, josta osan voisi hoitaa jokin muukin toimija. Tämä on johtanut siihen, että vakaviin tapauksiin (joihin erityisesti pitäisi käyttää resursseja) ja niiden hoitamiseen ei ole käytettävissä riittävästi aikaa.

Kasvavat yksiköt (koulut) ja koulujen hajanaisuus ympäri kuntaa asettaa myös työlle merkittäviä haasteita.

Ratkaisukeskeinen kuntamalli

Edellä mainittuihin haasteisiin vastaaminen, jos ne jäävät kunnan vastuulle, on erityisen tärkeää kunnan näkökulmasta myös hyvinvoinnin, viihtyvyyden ja vetovoimaisuuden näkökulmasta.

Haasteisiin vastaaminen toki vaatii työtä, investointeja ja resursseja, mutta pitkällä aikajänteellä uskon niiden säästävän euroja kunnan kassaan (vähentyneinä lastensuojelun toimenpiteinä, huostaanottoina, psykiatrisina hoitokuluina ja terveys- ja sosiaalipalveluiden tarpeena) ja lisäävän hyvinvointia kouluissamme.

1. Ruohonjuuritason oppilashuoltotyön ja ennaltaehkäisevän työn jakamista esimerkiksi nuorisotoimen sekä mahdollisesti kolmannen sektorin toimijoiden kanssa, jotka toimisivat koulun sisällä pysyvänä osana koulujen kasvatustyötä. Esimerkinä mainittakoon vaikka koulussa toimiva nuoristyöntekijä / yhteisöpedagogi tai vastaava. Lisäämällä resursseja kunnan toimesta esimerkiksi hankerahoituksella ja / tai kunnan- ja hankerahoituksen kombinaatiolla.
2. Vapautuneita resursseja voitaisiin käyttää (kuraattorit, erityisopettajat, koulupsygologit jne.) hoitamaan niitä akuutteja ja haasteellisia tapauksia, joilla on taipumusta vaikuttaa luokan ja jopa koko koulun opiskeluilmapiiriin.
3. Oppilashuollon ammattilaiset voisivat keskittyä akuuttien ja haasteellisten tapausten käsittelyyn palveluverkostossa (sosiaalityö, psykiatria, lastensuojelu, lastensuojelun sijaishuoltoyksiköt ja koti jne.)

Investoiminen koulujen sisällä tapahtuvaan ennaltaehkäisevään työhön lisää resursseja haastavien oppilaiden palvelutarpeen huomioimiseen ja yksilöllisempään tukeen oppilaalle, joka on tehostettujen toimenpiteiden tarpeessa. Ertyinen painotus siihen, että ko. toimijat olisi oppilaiden saatavilla myös koulupäivien aikana. Uskon että tällä olisi vaikutusta kokonaisvaltaisesti oppilaiden ja heidän perheidensä hyvinvointiin.

Meillä olisi mahdollisuus olla tässäkin asiassa kuntakentällä edelläkävijöiden joukossa, kyse on arvovalinnasta.

Jonne

Kuntalaisen hyvinvointi

Kuntalaisen hyvinvointi rakentuu niin monista muuttuvista tekijöistä, joten kunnan kannalta on haastavaa vastata niihin kaikkiin.

Tämä vaatii kunnalta, että peruspalveluista pidetään kiinni ja supistamispaineissa etsitään ratkaisuja tinkimättömästi vähintäänkin palvelutason säilyttämiseen nykyisellä tasolla. Resursseja pitäisi suunnata erityisesti kohti luovia ja innovatiivisia ratkaisuja.

Tässä kirjoituksessa keskityn kuitenkin nuoriin ja nuoriin aikuisiin, heissä on kuntamme tulevaisuus.

Lapset, nuoret ja nuoret aikuiset ovat kunnan kannalta keskeisiä, jos me menetämme heidät muuttotappiona, tulevaisuus ei näytä kovin positiiviselta. Siksi erityisesti heidän kanssa työskenteleviä ammattilaisia pitäisi tukea, taata heille työrauha ja ainakin varmuus siitä, että työt jatkuvat tulevaisuudessakin. Tätä kautta voimme myös nostaa Hollolan houkuttelevuutta ja ehkäistä muuttotappiota.

Lapset

Lasten kannalta keskeisiä kuntapalveluita ovat varhaiskasvastus, perusopetus ja kolmannen sektorin palvelut kuten kerhot, urheiluseurat, vapaapalokunnat ja seurakunta.

Lasten hyvinvointiin liittyy toki olennaisesti vanhempien hyvinvointi, jos heillä on asiat kunnossa, niin suurella todennäköisyydellä lapsillakin on asiat kunnossa.

Päivähoidossa ja varhaiskasvatuksessa olemme hyvällä tasolla, ok, hinnasta aina voidaan keskustella, mutta kyllä Hollolassa nämä asiat ovat hyvässä kunnossa. Miksi sanon näin? Vastaus on helppo, minun rakas poikani on päiväkodissa täällä Hämeenkoskella. Hän viettää ison osan hereilläoloajastaan arkipäivinä päiväkodissa ja isänä olen ollut tyytyväinen palvelun laatuun (näin kasvatusalan ammatilaisenakin tämän allekirjoitan) vähintään tämä taso on säilytettävä. Haaste on kuitenkin resurssien vähyys, oman pojan (4v.) suusta kuultuna: "ei kukaan välitä, kun meitä on niin paljon ja törmäilemme toisiimme"... Tämähän ei ole henkilökunnan vika, eikä vähennä heidän ammattitaitoaan, päinvastoin, mutta kyllähän se pistää miettimään, että jos tästäkin vielä joudutaan leikkaamaan, niin missä olemme sitten. Minulle on sydämmen asia pyrkiä löytämään tässä asiassa parhaat ratkaisut tilanteen helpottamiseksi, huomioiden kumminkin kunnan taloustilanne. Henkilöstöä ei ainakaan voi enää karsia.

Nuoret

Nuorten suhteen puhumme osittain samoista asioista, jos kotona vanhemmilla / vanhemmalla on asiat kunnossa, on todennäköistä että nuorellakin menee hyvin, murrosiästä huolimatta.

Nuoren elinpiiri on laajempi, keskeisimpänä on luonnollisesti koulu joka toimii niin sosiaalisten verkostojen keskuksena, kuin myös kasvattavana elementtinä nuoren elämässä. Koulujen toiminnan mittarina ei saisi olla pelkästään saavutettavuus, vaan määräävänä tekijänä pitäisi olla opetuksen laatu ja pysyvyys. Kunnassamme on hyvä tilanne koulujen suhteen, rakennukset on terveitä / kunnostettuja ja kuntakeskuksen uudisrakennusprojekti on loppusuoralla.

Nuorten vapaa-ajassa meillä on kuntana kumminkin vielä tekemistä. Toki meiltä löytyy harrastusmahdollisuuksia aktiivisille nuorille, mutta eniten minua huolestuttaa ne nuoret, jotka syystä tai toisesta (kiinnostukset, kiinnostuksen puute, vanhempien taloudellinen tilanne, välimatkat, vanhempien ajan puute, vanhemmuuden ongelmat jne.) jäävät näiden mahdollisuuksien ulkopuolelle.

Tässä on merkittävässä roolissa nuorisotyö, joka tarjoaa matalalla kynnyksellä palveluita kaikille nuorille. Lisäksi meillä on käytössä erittäin perinteikäs etsiväntyön elementti, joka jalkautuu ja hakee näitä "tutkan" ulkopuolelle jääneitä nuoria ja tuo palvelut myös heidän saatavilleen. Ongelma toimivan suhteen luomiselle ja luottamuksen voittamiselle erityisesti on se, että näille, jo mahdollisesti syrjäytyneille nuorille pitäisi tarjota pysyvä ja turvallinen aikuiskontakti, jota heillä ei välttämättä ole kotona tai koulussa mahdollista saada.

Itse nuorisotyön ja lastensuojelun saralla pitkän päivätyön tehneenä, koen juuri tämän ongelmaksi, aikuiset vaihtuu, työsuhteet on määräaikaisia ja työn kuormittavuus aiheuttaa vaihtuvuutta, joka johtaa siihen, että mahdollisesti ne ainoat turvalliset aikuiskontaktit vaihtuvat liian usein ja tämä voi pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että luottamus aikuisiin menee totaalisesti. Mitä siitä seuraa, ei välttämättä kuulu tähän blogitekstiin, mutta tuskin ne asiat ainakaan edistää hyvinvointia näiden nuorten keskuudessa.

Liian moni nuori nuorisotyön ammattilainen menetetään, koska meillä ei kuntana ole tarjota pysyvyyttä ja tulevaisuutta Hollolassa, nämä ovat myös ihmisiä, jotka mahdollisesti tuo tai perustaa perheen tänne, jos työ olisi luonteeltaan pysyvää. Jos nykyinen tilanne jatkuu, jossa määräaikaiset työsopimukset ovat käytäntö, niin kunnan on vaikea voittaa nuorten luottamusta, koska kaikesta kapinoinnista ja oireilusta huolimatta, he arvostavat pysyvyyttä, tukea ja huomioimista. Siitä nuorten hyvinvoinnissa on loppupeleissä kyse. Näihin asioihin haluan vaikuttaa ja olla edistämässä nuorten hyvinvointia Hollolassa.

Nuoret aikuiset

Nuorten aikuisten kohdalla puhumme osittain samoista asioista kuin nuortenkin kohdalla, mutta lisäksi heidän hyvinvointiin vaikuuttaa se, että he saavat tukea itsenäisen elämän ensi askeleilla, on mahdollisuus saada ammatti ja löytää oma paikka yhteiskunnassa. Näiden nuorten haasteena on löytää opintopaikka, asunto, työpaikka ja saada heidät tuntemaan itsensä tärkeäksi osaksi tätä yhteiskuntaa.

Kunnassa meillä on vähän vaikutusmahdollisuuksia tähän ryhmään, mutta ne harvat vaikuttamisen paikat on sitäkin tärkeämpiä. Meidän pitää kuntana olla aktiivisesti mukana oppilaitosten ja elinkeinoelämän kautta mahdollistamassa näille nuorille syy ja halu jäädä Hollolaan ja mahdollisesti perustamaan elämä ja perhe tänne. Siksi myös nuorten, ammattiin valmistuneiden polkuja työelämään ja mahdollisesti yrittäjyyteen pitäisi aktiivisesti kehittää yhdessä maakuntamme keskeisien toimijoiden kanssa. Pitää myös muistaa se, että jokainen yritys, teki se voittoa tai ei, tuo kunnalle verotuloa, samoin tekee jokainen työssä käyvä kuntalainenkin.

Nuorissa perheissä on myös semmoinen, kunnan kannalta positiivinen piirre, että niissä on yleistä, että kuntaan syntyy myös uusia ja tervetulleita kuntalaisia.

Hyvinvointi lähtee rakenteista ja ihmisläheisestä politiikasta.

Jonne

Työhyvinvointi

Me kaikki vietetään merkittävä osa vuorokaudesta työpaikalla. Jos siellä vietetty aika aiheuttaa meille ylimääräistä stressiä, se heijastuu koko elämään. Kuntatasolla tähän asiaan voi vaikuttaa ainoastaan sillä, että työnantajilla, yrityksillä ja yrittäjillä on hyvä olla Hollolassa.

Hyvinvointi lisää hyvinvointia ja pahoinvointi toimii toiseen suuntaan. Työhyvinvoinnin tärkein kulmakivi on, että yrittäjällä / työnantajalla on asiat kunnossa. Työpaikoissa asiaan vaikuttaa vahvasti se, että työntekijöiden mielipide on huomioitu työyhteisössä ja mahdollisiin ongelmatilanteisiin puututaan mahdollisimman pian. Kunta voi vaikuttaa asiaan sillä, että pitää "oman pesän" puhtaana sekä informoi ja opastaa yrittäjiä mistä löytyy keskeisimmät yrityspalvelukanavat Päijät-Hämeessä.

Kuntapolitiikan kautta voimme vaikuttaa yrittäjien hyvinvointiin sekä jaksamiseen yrityspalveluiden ja yrittäjän tukipalveluiden kautta. On tärkeää, että kaikki mahdolliset yrittäjäpalvelut tuodaan kunnassa mahdollisimman lähelle yrittäjää. Tärkeää on myös se, että kunnassa myös yrittäjiksi aikoville, osuuskunnille, uusille yrittäjille ja olemassa oleville "vanhoille" yrityksille tiedotetaan palvelukanavista aktiivisesti, myös niistä muutoksista, jotta sitä tukea ja ohjausta osataan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa hakea oikeasta paikasta. Tällaisia tilanteita voi olla esimerkiksi: suhdanteet vaihtuvat radikaalisti, alihankintaketju katkeaa, liiketoiminta ei starttaakkaan kuten oli suunniteltu tai liikeidea on epärealistinen jo lähtötilanteessa jne.

Isommilla yrityksillä nämä edellä mainitut asiat on, oletettavasti, paremmin hallussa, mutta mikro- ja pienyrityksissä tämä voi olla todellinen haaste. Huomionarvoista on ymmärtää, että mikro- tai PK-yritys voi olla tulevaisuudessa merkittävä työllistäjä kunnassa, joten panostaminen näihin yrityksiin ja yrittäjiin on kannattava sijoitus. Tämän puolesta puhuu se, että PK-yritykset ovat tutkitusti merkittäviä työllistäjä Suomessa.

Kunta työnantajana voi vaikuttaa työhyvinvointiin myös omalla esimerkillä. Työilmapiirin tulisi olla sellainen, että kunnan työntekijä tuntee olevansa tärkeä, häntä kuunnellaan sekä arvostetaan. Kun ongelmia nousee esiin, niin reagoidaan mahdollisimman nopeasti ja läpinäkyvästi. Tämä lisää myös tuottavuutta ja tehokuutta organisaatiossa. Meidän on muistettava, että kunta on merkittävä työllistäjä, siksi vastuukin on suuri.

Työhyvinvoinnin taka-alalle jäänyt puoli on liikkuminen eli työmatkat. Iso kysymys on miten helposti, joustavasti ja tehokkaasti kodista pääsee työpaikalle (vaikka se olisikin toisella paikkakunnalla) ja takaisin kotiin.

Kunnan vetovoimaan vaikuttaa negatiivisesti, jos julkinen liikenne ei tue työssäkäyntiä / opiskelua toisella paikkakunnalla tai vaikkapa ihan kunnan sisälläkin. Suurin riski tässä on, että oman auton käyttö kustannuksiltaan muodostuu kuntalaiselle kohtuuttomaksi syrjäseudun pitäjissä ja edessä on joko muuttaminen kasvukeskuksiin tai syrjäytyminen. Kuntapolitiikan kautta voimme jatkossakin vaikuttaa näihin asioihin ja vieläpä olla vaikuttamassa uusien ja tehokkaiden liikenneratkaisujen syntymiseseen täällä rakkaassa Hollolassa sekä koko Päijät-Haämeen alueella.

Kootusti tavoitteeni on siis päästä vaikuttamaan näihin asioihin kunnassamme. Miten? Siihen on helppo vastata:
1. Kunnan yrittäjäpalvelut on tuotava näkyvämmin yrittäjien saataville
2. Kunnassa tysuhteiden määräaikaisuus ja perusteet tulisi ottaa uudelleen tarkasteluun, ajatuksena se, että esim. määräaikaisten työsuhteiden vaikuttavuus pitäisi arvioida uudestaan myös elinvoiman näkökulmasta (haluammeko pitää nuoret ja ammattitaitoiset ihmiset kunnassa).
3.Liikennejärjestelyiden ja joukkoliikenteen kitkaton kehittäminen myös Hollolan raja-alueille, jos mahdollista, mutta ainakaan oman auton käytöstä ei tulis rangaista verojen tai muiden maksujen muodossa.

Näistä voisi ainakin aloittaa.

Jonne

Nuorisotyön merkitys elinvoimaisessa kunnassa

Se miten me kunnassa pidämme huolta meidän nuorista ja tuomme heille konkreettista rajapintaa palveluihin, joita he oikeasti tarvitsevat, on avainasemassa. Avain tähän on luonnollisesti kuunnella nuoria ja heidän tarpeitaan herkällä korvalla.

Elinvoimaan vaikuttaa merkittävästi se, että miten nuoret viihtyvät kunnassa ja vaikkapa se, että onko kotikunta se paikka, johon haluaa palata, kun perhe on mahdollisesti jo perustettu ja opinnot on viety loppuun. Kaikki haluavat palata juurilleen, jos lapsuudessa / nuoruudessa kunta on tuntunut omalta. Nämä avaintekijät pitää olla kunnossa. Ohessa muutama oleellinen asia, jotka voivat vaikuttaa paluuseen takaisin kotikuntaan: elämisen, asumisen, työnteon ja lasten kasvattamisen edellytykset on kunnassa edelleen olemassa, houkuttelevia ja kunnossa.

Nuoret ovat  niitä tulevaisuuden päättäjiä, jotka meidän jälkeen ottavat viestikapulan käteen ja jatkavat siitä, mihin me jäimme. Jos meidän ja nuorten väliin jää iso ja syvä kuilu, kapulan vaihto on hankalaa, jopa mahdotonta. Samoin, jos menetämme heidät muuttotappiona kasvukeskuksiin tai maailmalle.

Nuorisotyön paikka ja rooli on ehkä jotenkin "kelluvassa tilassa" meillä täällä Hollolassa, näin uskallan sanoa, koska olen yhdeltä ammatiltani nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja ja nähnyt sitä kenttää aika laajasti eri perspektiiveistä / tehtävistä (kunnallinen-, järjestö-, lastensuojelu-, sosiaalipalvelut ja vielä yksitynen sektori). Olen myös nähnyt miten asioita on hoidettu naapurikunnissa, lapsieni kautta ja työn kautta, kun olen toiminut yksityisen sektorin toimijana ja palveluntuottajana nuorisosektorilla. Samat haasteet on tunnistettavissa edelleen myös Hollolassa. Tätäkin asiaa haluaisin olla kehittämässä, jos minut luottamustoimeen valitaan. Luonnehtisin tätä kutsumusta myös "sydämmen asiaksi".

Asia mihin toivoisin löytyvän muutos, on etsivien nuorisotyöntekijöiden ja nuorisotyön tilanne kunnassamme. Yleinen käytäntö on, että työsuhteet on määräaikaisia, ja tämä on nimen omaan ristiriidassa siihen, että kaikki nuoret kaipaavat elämän murrosvaiheessa pysyvyyttä ja turvaa niiltä instansseilta, jotka jakavat osan heidän arjesta. Määräaikainen työsuhde on vain luonteeltaan semmoinen, kuin termikin sen kuvaa, määräaikainen. Tämä ei palvele pitkäjänteistä ja pysyvää arvokasta työtä nuortemme keskuudessa, jota he oikeasti tarvitsevat pedagogisesta näkökulmasta. Tämän edestä olen valmis taistelemaan. Työrauha, tuki ja pysyvyys näille arvokasta työtä tekeville ammattilaisille on se juttu.

Sitten vielä, teini-ikäisen tyttäreni kanssa keskusteltuani, voin sanoa, että nuorisotyön muodot (seurakuntaa ja rippileirejä lukuunottamatta) eivät ole Hollolassa sillä tasolla, kuin toivoisi niiden olevan. Hämeenkoskella tarkoituksenani on, että jalkaudun "nuokulle" keskustelemaan nuorisotyön haasteista paikallisella tasolla, jotta saan realistisen kuvan niistä asioista ja haasteista, joita he kohtaavat työssään nuorten keskuudessa. Siitä myöhemmin ehkä enemmän.

Nuorisotyö on paljon muutakin kuin järjestää nuorille "jotain tekemistä". Nuorisotyön keinoin on mahdollista tuoda nuorten saataville myös matalan kynnyksen palveluita, jotka mm. auttavat syrjäytymisen ehkäisyssä tai vaikkapa ihan kuuntelevan, mutta ei tuomitsevan aikuisen olemassaoloa nuoren elämässä, joka pyrkii kuitenkin pedagogisesti ohjaamaan nuorta kohti positiivista suuntaa. Edellä mainitut ovat esimerkkejä ja edustaa ihan murto-osaa mahdollisuuksista mihin voimme vaikuttaa nuorisotyön keinoin. Myös politiikan tuominen lähemmäksi nuoria on todella tärkeää ja vaatii toimia, että mm. nuorisovaltuustoihin saataisiin enemmän nuoria mukaan vaikuttamaan.

Linkki blogiin, johon kannattaisi käydä tutustumassa (erityisesti kunnan päättävissä elimissä olevat):
https://nuorisotyonpuolesta.wordpress.com

Itse meinaan seurata blogia, koska kentältä saa kuitenkin semmoista tietoa, jota ei ole muualta saatavissa. Sitä tietoa meinaan käyttää käyttövoimana, jos ja kun luottamustoimeen pääsen.

Nuorisotyö, etsivä nuorisotyö ja ennaltaehkäisevä työ ovat elementteinä meillä jo olemassa, ne vaan kaipaisi mielestäni vahvaa kehittämistä Hollolassa.