Alkoholipolitiikkaa...

Tämä absurdi näytelmä ei vain ota loppuakseen. Jos Suomi siirtyy lähemmäksi keski-eurooppalaista alkoholipolitiikkaa niin koko kansa "tuhoutuu" tai "ohran viljelijät nääntyy"... Onko oikeasti näin?

Ohra

Suomalaiset pienpanimot kilpailevat kotimaisuudella- ja luomustatuksella, buumi ei näytä taittumisen merkkejä, tosin isot panimot, jotka tuottavat "bulkkioluita" hyödyntää toki kanavia, mistä halvimmalla saa raaka-aineita. Mutta.

Niin, jos verrataan alkoholihaittoja vaikka Saksaan, niin eihän tilanne olekaan enää näin mustavalkoinen. Saksassa on yksi euroopan suotuisimmista alkoholikulttuureista, mikä tekee meistä huonompia? Ehkä pohjoinen ohra onkin meidän kilpailuvaltti?

Takaisin ohraan, kyllä ainakin pienpanimoilla on halu käyttää kotimaista ohraa ja jos trendi jatkuu, niin on mahdollista, että sitä ei riitä edes kaikille.

Kansantaloudelliset haitat

Alkoholin prosenttimäärän nostaminen vapaassa vähittäiskaupassa on yksi argumentti, jolla perustellaan kansantaloudellisia haittoja, tässä ei käsittääkseni olla ollenkaan huomioitu näkökulmaa, jossa kauhessa hurmoksessa ostetaan Virosta, Latviasta tai Liettuasta, Suomen näkökulmasta, "ilmaista" alkoholia jota rahdataan kärrytolkulla (myös autolasteittain)... ja mikä vaikutus tällä on meidän kansanterveyteen? Ko. ilmiö ei ainakaan tuota yhtään veroeuroja valtion kassaan, josta kuitenkin haitat lopulta hoidetaan...

Verotus

Virosta ollaan saatu jo osviittaa siitä, mitä veronkorotukset tuovat tullessaan, eurot suuntaavat naapuriin jossa on edullisempaa. Taas menetetään verotuloissa ja jopa hallitseva verotulotaso saattaa laskea. Osittainen vähittäismyynnin vapauttaminen ja maltillinen veropolitiikka saattaa sittenkin olla viisasta.

Pienpanimot

Pienpanimoiden liiketoiminta kärsii eniten tästä vallitsevasta tilanteesta. Huomioikaa, että nämä toimijat maksavat valtion kassaan monessa muodossa.

Jos ajatellaan kansantaloudellisesta näkökulmasta, niin suurin osa niin sanotuista "craft beer" tuotteista on yli 4,6 %° ja jos näitä ei saa myydä suoraan ulos panimolta, kaupat eivät voi niitä myydä ja järkevää jakeluverkostoa ravintoloihin ei ole mahdollista luoda (koska se on niin kallista), niin silloin jäljelle jää ALKO. Itse oluen ystävänä voin kertoa, että valikoima ALKOssa on vähintäänkin surullinen... Näillä tuotteilla, jo hintansakin takia, kukaan tuskin juo itseään holhottavaan kuntoon.

Kansallinen häpeä

Suomessa viljellään kulttuuria, jossa tuodaan esille se, miten huonoja ja vastuuttomia me ollaan alkoholin käytössä, jos tilastoja katsotaan globaalisti, niin emme ole todellakaan alkoholin kulutuksen kärkimaita, ja tästä voidaan vetää tämmöinen raaka yleistys: mitä korkeampi kulutus, sitä korkeammat haitat... onko näin? Ei ole.

Mikä tekee meistä sitten tämän asian suhteen niin erillaisia, että valtion pitää meitä holhota ja erityisesti säännöstellä meitä?

Puolustuspoliittinen doktriini?

Täältä sohvanpohjalta on herännyt uteliaisuus myös turvallisuuspoliittisissa asioissa, no, kirjoittelen nyt puhtaasti subjetiivisesta näkökulmasta.

Kun valtakunnan tasolla linjataan, että täällä ei "vihreät miehet" kävele, niin asia herättää kysymyksiä, ohessa muutama oleellinen:

1. Jos yllättävä tunkeutminen (esim. vihreät miehet) Suomen maaperälle, ilmatilaan tai merialueille tapahtuu, niin minkälainen mahdollisuus meillä on tähän vastata?
2. Kuinka pitkään kestää, että saamme riittävän vastavoiman tälle offensiiville?
3. Kuinka organisoitua tämä on, ottaen huomioon, että järjestelmämme perustuu liikekannellepanoon (myös valmiusjoukot) mielestäni viive voi olla päiviä, jolloin nykymuotoisessa asymmetrisessä sodankäynnissä ollaan jo myöhässä?
4. Mikä rooli meidän hallintoon soluttautuneilla, STASIn listoiltakin löytyviltä, ja meidän hallintokoneiston huipullakin olevilta poliitikoilta (esim. epäily Heikki Tuomiojan osuudesta tähän) on tässä vaikuttamiskanpanjassa?
5. Onko liittoutumattomuus vain poliittinen kysymys, vai onko taustalla todellinen puolustuksellinen reaaliperuste olla liittymättä NATOon?

Omasta mielestä on kallis ja osittain perusteeton näkökulma olla liittymättä NATOon. Meillä on kohtalaisen voimakas maanpuolustus, mutta se on auttamattoman hidas reagoimaan nopeisiin tilanteisiin.

Niille jotka argumentoi sillä, että kyllähän homma hoidettiin 1939 jne. voidaan todeta, että melkein kaikki on muuttunut. Joten vanha lääke ei pure enää tähän ongelmaan.

Toki "Liittoutumattomuuden lipun" liehuttaminen kuullostaa toki hienolta, mutta kohtaako se realiteettejä nykytilanteessa, onkin toinen juttu. Tätä pitäisi oikeasti miettiä, ennen kuin suljemme itsemme ulos NATOsta.

Pohjoinen puolustusyhteistyö ja Euroopan yhteinen puolustus on ontuvia argumenttejä, mitään rakenteita ja operatiivistä toimintakykyä ei ole olemassa, ainakaan toistaiseksi ja niiden rakentaminenkin kestää pitkään.

Mihin ollaan menossa ja miksi?

Sukupuoleton tulevaisuus?

Olen ilahtuneena (ja osittain tyrmistyneenä) seurannut keskustelua sukupuolikeskeisestä vs. sukupuolettomasta kasvatuksesta.

Ilahtuneena olen huomannut, että arvostamani Jari Sinkkonen on ottanut kantaa asiaan ja saanut myös sen tuntea nahoissaan. Minä kannatan Sinkkosen ajattelua.

Sukupuoli / roolit

Onko nyt keskustelussa menty siihen, että vähemmistöt määräävät sen, mitä enemmistö tekee?

Esimerkki:

1. Yksittäiset päiväkodit Suomessa ovat tulleet johtopäätökseen, että Isänpäivä onkin läheisten päivä.
2. Lapsia ei saa kouluissa luokitella tyttöihin tai poikiin (vaikka tämä on enemmistön näkökulmasta ilmiselvää)
3. Pojat tippuu Pisa-asteikolla ja heidän syrjäytyminen kiihtyy
4. Kunniavartioissa pitäisi olla, tasapuolisesti, molempia sukupuolia, mutta todellisuus on kuitenkin, että eturintamassa oli vain miehiä.

Ok, tunnustan, että kärjistän asioita, mutta trendi on sekeästi nähtävissä. Olen sitä mieltä, että jokaisella lapsella on oltava mahdollisuus muodostaa oma identiteettinsä, ILMAN että järjestelmällisesti yhteiskunnan puolesta heitä ajetaan muotteihin joita esimerkiksi on sukupuolineuraalisuus tai sukupuolisensitiivinen lähestymiskulma, yksilöitä yhdenmukaistava (ei todellakaan yksilöitä korostava järjestelmä). Perustelu tälle, jos et saa olla vapaasti poika tai tyttö, omassa viiteryhmässäsi, niin onko sekään tasapuolista?

Sukupuoli / historia

Jos historiallinen fakta on, että suurin osa rintamalla kuolleita oli nuoria miehiä, niin tämän faktan esiintuova lynkataan jukisesti:

Esimerkki:

Kunniavartioon haettiin nuoria miehiä, jotka ovat samanikäisiä, kuin rintamalla kuolleet sankarivainajat, niin tästä nostettiin iso meteli, että miksi naiset eivät voi edustaa tätä yksilöä, joka tosiaan on kuollut puolustaessaan maatamme.

Sukupuoli / roolimallit

Tohtori Jukka Kujala otti kantaa opetusjärjestelmämme rakenteeseen. Mielestäni hän osui asian ytimeen, kasvatusalan ammattilaisena, lastensuojelun pitkän työhistorian omaavana ja varhaiskasvatuksessa toimijana olleena, voin todeta, että kasvattajana sekä roolimallin antajana ja oman sukupuolen edustajana on merkitystä, että lapsella / nuorella on turvallinen naisen ja miehen malli, jota kotoa ei ole välttämättä saatavissa.

Esimerkki:

Suurin osa pojista varhaiskasvatuksessa ovat ikävaiheessa jossa mallioppiminen on keskeistä, valitettavaa tässä on, että kotona ei ole välttämättä kuin isä tai äiti, joten puolet tästä, keskeisestä vaiheesta, jossa identiteetti luodaan, jää vajaaksi. Tämä siis enemmistön kannalta katsottuna, mutta toki tässä on huomioitava sekin, että siinä turvallisessa perheyhteisössä onkin kaksi keskeistä roolimallia, jotka ovatkin samaa sukupuolta. Silloin lapselle voi olla tärkeää, että, että se roolimalli miehestä tai naisesta saadaan kasvatuksellisen järjestelmämme kautta, koska emme oletusarvoisesti voi olettaa, että esimerkiksi heteroperheen lapsi olisi automaattisesti hetero tai homoperheen lapsi automaattisesti homoseksuaalinen (unohtamatta muita nykyperheen muotoja)?

Lopuksi

Uskon siihen, että lapselle on annettava tasapuolisesti mahdollisuus adaptoitua siihen malliin, joka lopulta tuntuu hänestä omalta. Ilman, että järjestelmä ajaa häntä johonkin ajattelumalliin tai rooliin.