Ilahtuneena olen huomannut, että arvostamani Jari Sinkkonen on ottanut kantaa asiaan ja saanut myös sen tuntea nahoissaan. Minä kannatan Sinkkosen ajattelua.
Sukupuoli / roolit
Onko nyt keskustelussa menty siihen, että vähemmistöt määräävät sen, mitä enemmistö tekee?
Esimerkki:
- Yksittäiset päiväkodit Suomessa ovat tulleet johtopäätökseen, että Isänpäivä onkin läheisten päivä.
- Lapsia ei saa kouluissa luokitella tyttöihin tai poikiin (vaikka tämä on enemmistön näkökulmasta ilmiselvää)
- Pojat tippuu Pisa-asteikolla ja heidän syrjäytyminen kiihtyy
- Kunniavartioissa pitäisi olla, tasapuolisesti, molempia sukupuolia, mutta todellisuus on kuitenkin, että eturintamassa oli vain miehiä.
Ok, tunnustan, että kärjistän asioita, mutta trendi on sekeästi nähtävissä. Olen sitä mieltä, että jokaisella lapsella on oltava mahdollisuus muodostaa oma identiteettinsä, ILMAN että järjestelmällisesti yhteiskunnan puolesta heitä ajetaan muotteihin joita esimerkiksi on sukupuolineuraalisuus tai sukupuolisensitiivinen lähestymiskulma, yksilöitä yhdenmukaistava (ei todellakaan yksilöitä korostava järjestelmä). Perustelu tälle, jos et saa olla vapaasti poika tai tyttö, omassa viiteryhmässäsi, niin onko sekään tasapuolista?
Sukupuoli / historia
Jos historiallinen fakta on, että suurin osa rintamalla kuolleita oli nuoria miehiä, niin tämän faktan esiintuova lynkataan jukisesti:
Esimerkki:
Kunniavartioon haettiin nuoria miehiä, jotka ovat samanikäisiä, kuin rintamalla kuolleet sankarivainajat, niin tästä nostettiin iso meteli, että miksi naiset eivät voi edustaa tätä yksilöä, joka tosiaan on kuollut puolustaessaan maatamme.
Sukupuoli / roolimallit
Tohtori Jukka Kujala otti kantaa opetusjärjestelmämme rakenteeseen. Mielestäni hän osui asian ytimeen, kasvatusalan ammattilaisena, lastensuojelun pitkän työhistorian omaavana ja varhaiskasvatuksessa toimijana olleena, voin todeta, että kasvattajana sekä roolimallin antajana ja oman sukupuolen edustajana on merkitystä, että lapsella / nuorella on turvallinen naisen ja miehen malli, jota kotoa ei ole välttämättä saatavissa.
Esimerkki:
Suurin osa pojista varhaiskasvatuksessa ovat ikävaiheessa jossa mallioppiminen on keskeistä, valitettavaa tässä on, että kotona ei ole välttämättä kuin isä tai äiti, joten puolet tästä, keskeisestä vaiheesta, jossa identiteetti luodaan, jää vajaaksi. Tämä siis enemmistön kannalta katsottuna, mutta toki tässä on huomioitava sekin, että siinä turvallisessa perheyhteisössä onkin kaksi keskeistä roolimallia, jotka ovatkin samaa sukupuolta. Silloin lapselle voi olla tärkeää, että, että se roolimalli miehestä tai naisesta saadaan kasvatuksellisen järjestelmämme kautta, koska emme oletusarvoisesti voi olettaa, että esimerkiksi heteroperheen lapsi olisi automaattisesti hetero tai homoperheen lapsi automaattisesti homoseksuaalinen (unohtamatta muita nykyperheen muotoja)?
Lopuksi
Uskon siihen, että lapselle on annettava tasapuolisesti mahdollisuus adaptoitua siihen malliin, joka lopulta tuntuu hänestä omalta. Ilman, että järjestelmä ajaa häntä johonkin ajattelumalliin tai rooliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti